sunnuntai 27. lokakuuta 2013


"Kling, alas veräjään ikkunaasi kilistämään - Maljas juon!"

Balalaikkaorkesterin konsertin yhteydessä Malmitalossa esitettiin ensimmäiset Bellman-sovitukset. Sovittaja oli Jevgeni Antonov. Yleisöä oli sali täynnä, ja ensiesitys oli sujuva. Kiitos mukana olleille. Sattuman kaupalla Helsingissä oli samaan aikaan toinen tilaisuus, jossa esitettiin Bellmanin lauluja, Helsingin laulelman ystävien konsertti. Runoilija onkin ajankohtainen! 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013


Bellmansgatan Tukholmassa. Aurinkoinen näkymä synkän muurin aukosta. Kuva Annikki Rosberg 

Hanke Bellman ja balalaikka etsii Bellmanin laulutuotannosta kontrastia. Elämän ilo ja kuoleman kohtaaminen pyritään esittämään rinnakkain. 

Lauantaina Malmitalolla klo 17 Oskari Nokso-Koivisto ja Helsingin Balalaikkaorkesteri. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Fredmanin epistoloita pidetään C. M. Bellmanin pääteoksena. Epistoloita (lauluja) on 82. Ensimmäiset olivat parodiaa Paavalin kirjeistä. Fredman neuvoo seuraajiaan nauttimaan elämästä, koska kuolema on lähellä.
Parodinen perusajatus toimii vain sarjan alussa. Ajan mittaan se olisi kyllä ruvennut kyllästyttämään. Kun henkilöitä tulee lisää, tapahtumista dramaattisempia, paikallisväristä voimakkaampaa, alkaa Fredmanin maailma elää omilla ehdoillaan. (Ruusunpunainen suru. Lars Huldén 1999)
Melodiat Bellman poimi korvakuulolta ajankohtaisesta musiikista. Hankkeessa Bellman ja balalaikka on pyritty poimimaan lauluja, joiden melodia on nykypäivänäkin kiinnostava, ja teksti on koskettava.Varsinkin kuoleman käsittely kiinnostaa. Tunteelliset, slaavilaiset sovitukset sopivat siihen hyvin. Hankkeessa edetään musiikin ehdoilla, joten lauluja ei tarvitse erikseen dramatisoida. Tässäkin hanke eroaa useista aiemmista Bellman-toteutuksista.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Bellman ja balalaikka. Ensimmäinen esitys sisältää vain kaksi laulua. Nokso-Koivisto laulaa ne Balalaikkaorkesterin konsertissa Malmitalolla la 26.10. klo 17.



Carl Michael Bellmanin runotuotanto on laaja. Kehotukset nostaa maljaa ja halata tyttöä toistuvat. Runoissa seikkailevat henkilöt tulevat tutuiksi. Tyyli on teatraalinen, mutta tarina jää katkonaiseksi. Lukija ei saa selvää, millainen teatterikappale syntyi. Väliin runot kertovat kevään kauneudesta, väliin hautajaisista.

Kyseessä ei ole kertomakirjallisuus vaan laulut, joiden juonta ajelevat joskus vain riimittelyn vaatimukset. Henkilökuvaukset syntyvät terävinä huomioina toiminnan lomassa. Bellmanin henkilöt eivät juuri kehity. He menevät seuraaviin juhliin soittamaan. Tukholmassa tunnetut, huonomaineiset kansalaiset muuttivat runoihin asumaan. He alkoivat elää kirjailijan mielessä uutta elämää, mukana seikkailivat antiikin taruolennot sekä velkojat. Alla on kuvailtu muutama hahmoista.

Fredman on epistoloiden kertoja, Bacchuksen apostoli tai jopa Bacchus ihmisen muodossa.

Berg on soittaja, jolta Fredman muun muassa pyytää musiikkia ja myötätuntoa pettyessään rakkaudessa. 

Movitz on kovan onnen mies, joka näyttää aina selviävän. Vaikkei hyvin.

Ulla Vinblad on yleinen nainen. Hän on joka miehen ihailun kohde. Ulla on yhteisössä ja yhteiskunnassa vaikeassa asemassa, mutta yrittää koristautua kauniiksi ja saada aina osansa. Runoissa Ulla kuvataan väliin jumalattaren kaltaiseksi, väliin pinnalliseksi ja janoiseksi ihmiseksi.


Bellman aamuryypyllä. Sergelin piirros.

Lauluina Bellmanin runous puhuttelee nykypäivänäkin. Lauluissa, jotka ovat säilyneet suosittuina, on tavoitettu jotain yleisinhimillistä. Bellmanin tunnetuin kokoelma Fredmanin epistolat julkaistiin 1790. 

Carl Michael Bellmanin runous Wikisourcessa (ruotsiksi)