maanantai 30. kesäkuuta 2014

Bellman kuvasi usein henkilönsä ulkoisten ominaisuuksien tai tekojen avulla, ei heidän aikomuksiaan tai ajatuksiaan. Emme tiedä tarkasti, mitä teoksia Bellman tunsi, mutta vertailuun tarjoutuu ote Canterburyn tarinoista 1300-luvun lopulta.
Se nuori vaimo oli kaunis: norja
kuin kärpän oli vartalo... niin sorja.
...
ja otsa oli varmaan keveä:
niin ylhäällä hän sitä kantoi, kas!
Sen alta hehkui katse himokas.
Nypitty kulmakarvat, kapeat,
Kuin kaksi pienoissiltaa kaartuivat
niin mustina kuin marjat oratuomen.
Ei silloinkaan, kun hohtaa keväthuomen
ja päärynäpuu kukkaan puhkeaa,
näkyä nähdä yhtä ihanaa
kuin vaimo se. Ei vuonanvillakaan
niin pehmyt ole kuin hän iholtaan.
...
Kun kuului kukonlaulu ensimmäinen,
se kelpo Absalon, se kutripäinen
rakastelija nousi iloissaan
ja valikoitsi tarkkaan vaatteitaan
ja ylleen niistä parhaimpansa puki,
hiussuortuvansa huolitellen suki
ja sulatteli suussaan lakritsaa:
sen rakeet hengitystä raikastaa -
suom. Toivo Lyy
Fabliau eli runokasku oli erityisen suosittu keskiajan Ranskassa. Se on kansanomainen kertomus runomuodossa, usein suorasukainen kerronnaltaan ja tarkoitettu huvittamaan. Tässä lainattu tarina huipentui, kun yön pimeydessä nuori rouva työnsi maanvaivaksi muuttuneelle Absalon-papille takapuolensa suudeltavaksi. Pappi hämmästyi, että eihän naisella ole partaa.

Bellmanilta tällaista naurettavaksi tarkoitettua tarinointia löytyy mm. Fredmanin epistolassa 44. Sen tyyli on jo varsin kaukana ensimmäisten epistoloiden lauluista, joissa juopumisen ja tanssin kehotukset ovat päällimmäisinä.  

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tutkijat etsivät Fredmanin epistoloista yhtymäkohtia Paavalin kirjeisiin eli epistoloihin. Bellmanin suosikkiteemoja näkyy löytyvän myös toisista epistoloista, Horatiuksen epistolasta 19:
Siitä lähtien kun järkiheittoja runoilijoita
Bacchus pestasi laumaansa, 
satyyrien ja faunien seuraan, 
alkoivat suloiset muusatkin  
aamuisin viinille tuoksahtaa  
Itse Homeros ylisti viiniä niin 
että se hänellekin varmaan maistui,
eikä Ennius, runoutemme taatto, 
ryhtynyt taisteluista runoilemaan
ilman kunnon pohjia.  
  Horatius, suom. Arto Kivimäki
Länsimaisen kulttuurin perinteestä Bellman poimi antiikin taruhahmot jopa tukholmalaiseen talveen epistolassa 42, jossa pelataan korttia. 
Eol jyllää, luntaan myllää,
kuu ja tähdet 
piiloon jää. 
Huolta tuosta tunne en,  
tääll on takka lämpöinen.  
Bacchukselta naukun saamme,  
laulakaamme 
onneks sen!  
Kling-klang, sulo-impi mun oot ihanasti 
kuoloon asti, kuoloon asti. 
– Ken on työmies, ken?
  suom. Reino Hirviseppä
Horatius kirjoitti "Carpe Diem" eli tartu hetkeen. Ohje on periytynyt Fredmanille muuttumattomana. Horatiuksen esikuvat löytyvät puolestaan muinaisen Kreikan runoudesta
Miksi tuhkassa makaat, kun vielä hengität?
Juokaamme Bakkhoksen juomaa, laimentamatta.
Aamun on vain vaaksa.
Eiköhän jäädä odottamaan
valoa joka näyttää tien kotiin?
  Asklepiades, Anthologia Palatina 12, 50   suom. Sampo Vesterinen