torstai 31. heinäkuuta 2014

Bellman ja balalaikka ei yritä esitellä Bellmanin runoilijanlaatua siinä laajuudessa, johon edellisissä kirjoituksissa on pyritty. Balalaikkasovituksilla yritetään luoda tunnelmaa joukkoon Bellmanin koskettavimpia ja melodisimpia lauluja. Niissä esiintyvät rakkaus ja kuolema. Sellaista kokoelmaa ei ole aiemmin tehty suomeksi ja balalaikkasovituksilla.
Bacchi ordenskapitel XIV N:r 16
Hvem är, som ej vår broder mins
Ken  unhottaa vois veljeään,
vaik ei enää näy jälkiään?
Vaik torvensa on vaiennut,
soi kaiku, kuin on soittanut.
Sen Floran linnut lauloi,
sen hellä viesti viel soi.
Sen laulaa metsämies voi,
kun ansalangan laittoi.
Ei Orfeus saa toista
kai seuraajaa sen moista.
Mies paras on poistunut!
   suom. Tuomas Rosberg

 


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Edwin Lydén 1914.

Bellman osasi kuvata tilanteen tai tunteen, kun se hyökyi korkeimmillaan. Juhlan huippukohdaksi sopii Fredmanin epistola 50, myyttisiin mittoihin paisuva tapahtuma, kun Ulla Winblad lähtee paluumatkalle Eläintarhan puistosta. Hänet on ”rakkaus voittanut”. Soittajat puhaltavat ”hyvästi nymfilleni”. Runossa seikkailevat antiikin taruhahmot, ja Ulla vertautuu Venukseen kuten epistolassa 25. Aurinko paistaa ja ukkonen jyrisee. Melodiassa vuorottelevat tanssi ja fanfaarit.
Hevoset hännällänsä
jo huiskuttaa.
Nyt meriänsä
Neptunuskin tanssittaa.
Huilulla säveltänsä
myös Pan huhuaa.
Pois rakkaus saa
peikot pesästänsä
ja enkelit houkuttaa.
Lainetta laine kaulaa,
ja tritonit soittaa, laulaa.
Ulla Winblad!
Ulla Winblad,
sun voitti lempi tuo.
...
Myös kupidoni näen
ja peikotkin nuo.
Nään Ullan, hei! – huutoon kurkut väen!
   suom. Unto Kupiainen
Bellman oli hetken runoilija. Tässä laulussa yhdistyvät luonto ja riemukas juhla. Hyvästien haikeus torjutaan. Fredman juo.
Charles Chaplin 1919.