perjantai 29. elokuuta 2014

Ruttopuisto

Riemuain itken, veikkoset, hetken,
neitoset kaunoiset, viinakset nään.
Lampetit loistaa, trumpetit toistaa,
tanssikaa – kaikki saa pyörälle pään!
Käskyni annan, kinkkua kannan,
- – – nautiskellaan!
Hurrataan yöhön, soittajat työhön,
Ulla lyö vauhtia paitasillaan.
  suom. Tuomas Rosberg
Fredmanin epistola n:o 21 kertoo tuokiokuvilla, kuinka levottomuus ja nousuhumala vaihtuvat laskuhumalaiseen uhoiluun.

Tahtilajissa 6/8 alkaa keinuva tanssi, johon mollimelodia antaa kohtalonomaisuutta. Lyhyet säkeet muistuttavat kansanlaulua. Ensimmäisessä säkeistössä maalataan nukkuvan kaupungin kuva. Jo juhliin lähtiessä illan kulku on selvä: kujilla metelöidään, sisällä kysytään, missä pullo.

Kolmannessa säkeistössä Fredman alkaa opetuksensa. Tanssi, katonrajassa läikkyvä kynttilöiden valo, ruoka, humala, soitto ja haukottelevat tytöt – on vain tämä hetki. Fredman julistaa juhlimisen vapahtavan: vaikka ovat koetelleet onnen oikukkuus, kateelliset ja aika, rasitettu unohtakoon kohtalonsa. Nyt voi tanssia salissa, napata maljan ja kaatua nymfin kanssa sänkyyn. Uskonnollisen sävyinen intoilu epäilemättä huvitti kuulijoita. 

Mässäilevä peluri alkaa huokailla, kun taivaamme on sinisen musta. Bellman paljastaa humoristin luonteensa antamalla Fredmanin juopua niin, että tämä sättii lopulta muut roskasakiksi ja yllyttää tappelemaan. Fredmanin tajunnanvirta huipentuu: Seuraan Venusta, mutta karkasin Bacchuksen mukaan.

Vertauskohdaksi kirjallisuudesta löytyy Anakreon, johon Bellmania jo eläessään verrattiin:
Tuo poika vettä, tuo viiniä,
tuo kukkia riemuseppeleisiin,
nyt haastan Eroksen nyrkkitappeluun
 suom. Sampo Vesterinen

tiistai 26. elokuuta 2014

Edwin Lydén 1910
Uupunut ratsumies ois kovin kiitollinen
jos löytyis luotasi virvoitus.
Korppu ois kiireellinen,
viinistä mausteinen
kulaus.

Eikö ole kaunis Kalatorppa nyt?
Saa tuuli ovet aukeamaan.
Lehväkuja puiden on hiljan herännyt
yölevoltaan.
Katso lahden kimallusta - Kyllä vaan!
Pellonreunan rehotusta takanaan!
Eikö päätä huimaa näky ihanin?
Niin huimaakin, niin huimaakin!
  suom. Liisa Ryömä
Ajatus yhdistää Bellman ja balalaikka syntyi epistolasta n:o 71, Ullalle Fiskartorpetin ikkunassa. Duuri- ja molliosan vaihtuessa tunnelman muutos tuo mieleen slaavilaisen kansanmusiikin. Esitysmerkintä on allegro, laulun voi esittää hengästyttävällä vauhdilla.

Intoutunut luonnon kuvaus aloittaa laulun. Tuuli, tuoksut, näkymät metsään, lahdelle ja pelloille kehutaan laatusanoin. Runo muuttuu repliikiksi, kun kertoja kysyy kuulijalta vahvistusta niityn ihanuudesta. Kelloja kehotetaan kuuntelemaan, kaikki aistit saavat osansa. Kertoja muistuttaa, että tarvitaan myös korppua ja maustettua Bourdeaux'n ylämaan viiniä.

Bellman oli kenties liioittelija, tai aikakausi suosi kakkua kakun päälle. Mutta rakastuneelle suodaan se anteeksi. Lopussa kertoja todistaa. Orikaan ei halua talliin vaan sinun luoksesi. Sinä sytytät koko luonnon roihuun silmiesi loistolla.
Minkäänlaiseen kohtuuteen
ei kehota yö, ei rakkaus, ei viini.
Yö on hävytön,
viini ja rakkaus tyhmänrohkeita.
  Ovidius, Amores 1,6,59-60, suom. Arto Kivimäki

lauantai 23. elokuuta 2014

Konserten Bellman och balalajka 2014/11/27  18:30 kulttuurikeskus Caisa 

Carl Michael Bellmans sånger av kärleken och döden har tidlös charm. Bassångare Oskari Nokso-Koivisto och Helsingfors Balalajkaorkestern framför en kollektion av de vackraste sångerna av poeten. Slaviska arrangement och finska översättningar ger de här sånger en helt ny ton.

Существует неизменное очарование в песнях Карла Михаэля Бельмана о любви и смерти. Бас-солист Оскар Ноксо-Койвисто и Хельсинкий оркестр балалаек представляют коллекцию самых красивых песен шведской поэта. Славянские мотивы и лирика на финском наполняет эти песни новым звучанием. Тематический концерт состоится в культурном центре Каиса в Хельсинки 27.11.2014.

There is timeless charm in Carl Michael Bellman's songs about love and death. Bass singer Oskari Nokso-Koivisto and Helsinki Balalaika Orchestra perform a collection of the most beautiful songs of the Swedish poet. Slavonic arrangements and lyrics in Finnish give these songs an all new tone.

Бельман и Балалайка ©Heta Hyypiä 2013

Torstaina 27.11.2014 klo 18:30 kulttuurikeskus Caisassa teemakonsertti Bellman ja balalaikka. Helsingin Balalaikkaorkesteri solistinaan Oskari Nokso-Koivisto.

Melodiset kappaleet on poimittu kokoelmasta Fredmanin epistolat, jota pidetään Bellmanin pääteoksena. Kelloseppä Fredman tarinoi, katuu, pelkää ja neuvoo juhlimaan, koska kuolema perii lopulta kaiken. Valitut elegiat eivät sopisi hautajaisiin, koska tarinat muuttuvat surkuhupaisiksi. Toiset laulut pursuavat elämäniloa luonnon ja naisen kauneuden edessä.

Laulusolisti Nokso-Koivisto on valmistunut Sibelius-akatemiasta 2012. Sovitukset on tehnyt Jevgeni Antonov. 104-vuotias Helsingin Balalaikkaorkesteri on soinniltaan ainutlaatuinen Suomessa. Sitä johtaa Gennadi Klykov. Aiemmista Bellman-suomennoksista onnistuneimpina on pidetty Liisa Ryömän tekemiä. Niiden lisäksi valikoimassa on yksi Reino Hirvisepän täysosuma sekä Tuomas Rosbergin uusia suomennoksia lauluista, joista ei ollut käytettävissä sopivaa käännöstä.

Periruotsalaiset Bellmanin klassikot saavat uuden tulkinnan slaavilaisina laulelmina.

Malmitalossa 2013. ©Heta Hyypiä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Tietyt Bellmanin laulut ovat säilyneet toisia suositumpina. Spotify tai YouTube osoittavat asian helposti. Kirjastossa suomennoksia selaillessa ne toistuvat yhä uudelleen. Suomenkielisten huviksi muutama alku Fredmanin epistolasta 81, "riitapukari Löfbergille Danto-puomin kuolintalossa, runoiltu haudan ääressä", jossa hyvästellään Löfbergin vaimovainajaa.

Huomaa sa veikko, kuin maan uumeniin
tummihin varjomme haihtuu,
kuin lapiossa tuoss' riekaleisiin
kullat, purppurat vaihtuu.
  suom. Hj. Nortamo
Meiltä jo varjon – ah, Movitz, se nää –
pimeys piiloonsa peittää,
kullat ja purppurat lapio tää
sorakasaan heittää!
  suom. Unto Kupiainen
Katso, noin ihminen uumeniin maan
eessämme varjona vaipuu!
Kestä ei kullat, ei purppurat, vaan
mullaks muuttuin haipuu.
  suom. Reino Hirviseppä
Kas kuinka varjot, nyt Movitz, mon frère,
uhkaavaan pimeyteen yhtyy,
ja kulta, purppura lapiossa
muuttuvat sepeliksi.
  suom. Jukka Taberman
Hontelot varjomme pinnasta maan
varjoista mustimman kohtaa.
Laskeva päivä sammuessaan
hiekan jyväsissä hohtaa.
  suom. Liisa Ryömä
Katso, kun varjomme pitkiksi käy,
varjohon haudan ne yhtyy.
Auringon kultaa ei pian näy,
rusko multakasaan ehtyy.
  suom. Tuomas Rosberg