maanantai 1. kesäkuuta 2015

Ihmisen arvo tai arvottomuus on kestoaihe kirjallisuudessa. Työttömät nuoret eivät näe tulevaisuudessa toivoa, kun maratontanssikilpailu keskeytetään Horace McCoyn romaanissa Ammutaanhan hevosiakin. Robert ampuu Glorian tämän pyynnöstä. Tarina kerrotaan takautumana, Robertin yksinpuheluna murhaoikeudenkäynnin aikana. Robert kuvataan yksinkertaisena ja optimistisena, mutta lukija havaitsee hänen suhtautuvan valehteluun ja väkivaltaan estottomasti. Kun lukija tietää Robertin tappajaksi romaanin alusta saakka, alkaa uskoa, että Robertilla oli myös oma motiivi murhatyöhön. 

Kertoja Robert ei kerro omia tunteitaan kuten pettymystä tai vihaa. Lähimmäksi sellaista hän tulee juuri ennen murhaa sanoessaan: ”Ennen kuin tutustuin sinuun, ei tullut mieleenikään, että voisin epäonnistua.” Yhteiskunnan tilanne on taustana murhalle. Ihmisellä ei ole itseisarvoa, kirjan henkilöille vain menestys näyttää arvokkaalta. Poliisit kysyvät, miksi Robert ampui tytön. Ammutaanhan hevosiakin, kun niistä ei ole enää työhön. Amerikan suuren laman kokemukset julkaistiin tragedioina. Pari vuotta myöhemmin tuli Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.

Humoristi Bellman sijoitti arvottomat juopponsa arvokkaisiin tilanteisiin kuten ritarikunnan seremonioihin, tanssiaisiin tai huviretkelle. Ja tietenkin hautajaisiin. Bellmanin henkilöt käyttäytyvät inhimillisesti, mutta sydämessään kaipaavat viinaa ja naisia. Tappeluakin ylistetään Bacchuksen palveluna. Fredmanin ja Ullan tarinat ovat burleskia. Vaikka pilkkasi, Bellman osoitti empatiaa surkimuksiaan kohtaan. Tämä on auttanut hänen runoutensa säilymistä.
Nää ihmisjoukko
ja kuule soitto
ritarit Bacchuksen arvonsa saa:
kaks tarjoilijaa
komentajiksi
tänään lyödään, katsokaa!
Seuran airuet Glock ja Kämpendal
kantavat kunnialla valtikkaa.
Bom, bom, bom, bom, bom, seuran valtikkaa.
  suom. Seppo Mussalo
Kullervo on suomalaisten arvoton ihminen
Nina Terno 1983