lauantai 28. marraskuuta 2015

Movitz, sun yskintäsi kauhistuttaa,
rinnassas tuoni pitää kemujaan,
Jyskyttää vielä säikky sydän, mutta
hauta jo huuliltasi lemuaa.
   suom. Liisa Ryömä
Bellmanin runoissa tunteen ilmaisut nousevat kuin tulva, kuten kuolemanpelko Fredmanin epistolassa n:o 30. Veli Movitzin niljaisen ihon kuvaus on yksityiskohtaista ja visuaalista. Fredman yllyttää keuhkotautista Movitzia juomaan kouristuksenomaisesti.

Toisessa ajassa ja toisella tyylillä tuosta krapulaisen pelosta kirjoitti Sami Rajakylä romaanissaan Pätkärunoilija.
Kuolemanpelko terävöitti miehen kynän. Pelko oli hänen paras kaunokirjallisuuden opettajansa. Myös kärsimys oli opettanut paljon, mutta tärkein opettaja, rakkaus, oli toistaiseksi antanut hyvin vähän oppitunteja. Eikä ilman rakkautta voinut luoda mitään kestävää. Sen verran Keijokin tiesi.
Kello oli puoli seitsemän kun Keijo heräsi. Hän oli nukkunut yli kolme tuntia. Keijo venytteli itsensä jalkeille, kiehautti kahvit ja meni polttamaan reissulta yli jääneen sätkän parvekkeelle. Kahvin ja tupakan virkistämänä hän päätti aloittaa aforismiensa puhtaaksikirjoittamisen.

Kun mikään ei vaivaa

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Bellman ei juuri kerro yksityiskohtia Tukholman krouvien miehistä, joita kuvasi lauluissaan. Hahmojen perhesiteistä ei saa kuvaa. Onneton Fredman puhutteli edesmenneitä vanhempiaan parissa laulussa. Krapulan tuskassa, maatessaan maassa hän moitti äitiään yksinpuhelussa Krypinin kapakan luona.
Voi äitiseni, mikä sinuun meni
silloin kun jäit isän alle?
Tunsit vain halun, niin hankit alun
tilalleni surkealle!
Laulussa kukko kiekuu, aamu sarastaa ja krouvi aukeaa taas. Viinan himo nostaa kärsijän jaloilleen. Lopussa vanhempien puhuttelu onkin kiittävää. Isänsä kanssa poika haluaisi nostaa maljan.
Kiitokset vanhemmille pystyville,
teitte minkä luonto vaati.
Kiitos myös sille nikkarille joka
vuoteen tukevaksi laati.
   suom. Liisa Ryömä
Tämä on esimerkki Bellmanin pilkkahuumorista. Kaksi viimeistä säkeistöä ovat kuin juomalaulusta, ja löytyypä kielenkäytöstä ivallinen vertaus ylösnousemukseen. Juomalaulu, joka kertoo juomarin surkeasta riippuvuudesta. Hyvää isänpäivää. 

Kuu tuijottaa katuvaista suoraan sieluun