Tässä yritys jäljitellä tuota laulua; ehkäpä voi mielessään kuvitella, miltä se kuuluu, kun se illan suussa katkaisee viidakon syvän hiljaisuuden. Mutta ei mikään jäljittely voi antaa oikeata käsitystä siitä, minkä vaikutuksen tämä laulu tekee kuuntelijaan… (Viidakkokirja. R. Kipling. Suom. Helmi Krohn 1909.)

Laulun käännös ei ole sama kuin alkuperäinen laulu. Mutta äidinkieli on ymmärryksen koti. Nykyisin Suomessa Bellmania kannattaa esittää suomeksi. Slaavilainen sovitus taas sopii tekeillä olevaan valikoimaan siksi, että mukaan valitaan tunteellisimpia lauluja.

Surutyötä tehdään muun muassa epistolassa 7. Mutta kesken elegian kertoja Fredman ounastelee, että alkoholi voi lohduttaa. Ei surun aihekaan ole odotettu. Kaivattu Ulla ei suinkaan kuollut, vaan "uhrasi liljansa" toisen miehen kanssa. Näiden loppujen keskellä hyvää loppuaikaa!