Ruttopuisto

Riemuain itken, veikkoset, hetken,
neitoset kaunoiset, viinakset nään.
Lampetit loistaa, trumpetit toistaa,
tanssikaa – kaikki saa pyörälle pään!
Käskyni annan, kinkkua kannan,
- – – nautiskellaan!
Hurrataan yöhön, soittajat työhön,
Ulla lyö vauhtia paitasillaan.
  suom. Tuomas Rosberg

Fredmanin epistola n:o 21 kertoo tuokiokuvilla, kuinka levottomuus ja nousuhumala vaihtuvat laskuhumalaiseen uhoiluun.

Tahtilajissa 6/8 alkaa keinuva tanssi, johon mollimelodia antaa kohtalonomaisuutta. Lyhyet säkeet muistuttavat kansanlaulua. Ensimmäisessä säkeistössä maalataan nukkuvan kaupungin kuva. Jo juhliin lähtiessä illan kulku on selvä: kujilla metelöidään, sisällä kysytään, missä pullo.

Kolmannessa säkeistössä Fredman alkaa opetuksensa. Tanssi, katonrajassa läikkyvä kynttilöiden valo, ruoka, humala, soitto ja haukottelevat tytöt – on vain tämä hetki. Fredman julistaa juhlimisen vapahtavan: vaikka ovat koetelleet onnen oikukkuus, kateelliset ja aika, rasitettu unohtakoon kohtalonsa. Nyt voi tanssia salissa, napata maljan ja kaatua nymfin kanssa sänkyyn. Uskonnollisen sävyinen intoilu epäilemättä huvitti kuulijoita. 

Mässäilevä peluri alkaa huokailla, kun taivaamme on sinisen musta. Bellman paljastaa humoristin luonteensa antamalla Fredmanin juopua niin, että tämä sättii lopulta muut roskasakiksi ja yllyttää tappelemaan. Fredmanin tajunnanvirta huipentuu: Seuraan Venusta, mutta karkasin Bacchuksen mukaan.

Vertauskohdaksi kirjallisuudesta löytyy Anakreon, johon Bellmania jo eläessään verrattiin:

Tuo poika vettä, tuo viiniä,
tuo kukkia riemuseppeleisiin,
nyt haastan Eroksen nyrkkitappeluun
 suom. Sampo Vesterinen