maanantai 29. syyskuuta 2014

Tuopitta oot, laitamyötäisessä aivan,
niinkuin pursi aallokossa, onneton.
Poissa on kompassi, lippukin laivan,
Movitz, vanha hylky ulkomuotos on.
Mastona seisoo viulusi jousi,
myssys on viiri ja paitas purjeenas.
Krouvit on - kas
sun salakarejas.

Kaljaasin työ halki aaltojen kyntää,
sinne tänne luovii, horjuu tuulta päin.
Rommia saaliiksi ryöstämään ryntää,
lastiruuman häppäleilit täydentäin
Neptunus oon, joka aallon alta nousi,
tää Liljan krouvi on hätäsatamas
Tuo muori - kas
hän varmaan on valas!
  suom. Reino Hirviseppä
”Kaapparin hylky”, pilkkalaulu juopuneelle Movitzille alkaa hilpeällä vertauskuvalla. Fredmanin epistola n:o 32 kertoo alkoholismin armottomuudesta. Bellmanin armottominkin teksti on tarkoitettu vain huvittamaan yleisöä. Iloinen melodia saattaa kuulijat viimeiseen säkeistöön, jossa Fredman kehottaa Movitzia juomaan lisää ennen kuolemaa. 

Liljan krouvi ei saanut nimeään kukasta vaan omistajastaan. Krouvin perusti metsänvartija Johan ”Pikku-Jan” Persson 1700-luvulla. Paikan nimi on säilytetty, siellä sijainnutta krouvia ei enää ole. 
Bellmanin runoissa on kesä. Samoin Googlen kuvaamassa Tukholmassa.
Lill-Jans plan Östermalmilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti