lauantai 14. maaliskuuta 2015

Fredmanin laulu n:o 18, "Fråssan" eli horkka, on parodinen hartauslaulu. Virsimelodia vie tarinaa kauniisti. Kuoleva kuvailee oireitaan ja kärsimystään, lisäksi ryyppykavereitaan. Laulu laajenee fantasiaksi kuolemasta.
Sain tuopistani elon, himon
mä ennen joukos pisarain.
Se suullaan, tyhjä on haudallain,
kun toisten suut saa työstään nautinnon
pöydäs mis istuin aikanain.
Näen seuraveljet oluen,
he piirissä on piiput röyhyten,
mut toisen hattu on naulassain.
  suom. Tuomas Rosberg
Perunkirjoitukseen jää vain tyhjä pullo ja tohtorin päällystakki. Laulun kuvaus kuolemasta vastaa antiikista periytyvää.
Sinulle Bakkhos
omistaa ryyppyveikko Ksenofon
tyhjän ruukkunsa.
Ota se vastaan suopeasti,
mitään muuta hänellä ei ole.
  Erastothenes Skholastikos, Anthologia Palatina 6, 77

Aurinko laskee, mutta baarissa se voi mennä huomaamatta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti