keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Pluto on ihmisen mittakaavassa ikuinen ja äärimmäinen. Maailmankaikkeuden mittakaavassa satunnainen lähinaapuri.


Muinaisten roomalaisten manalan valtias oli Pluto. Ikuisessa jäässä aurinkokuntamme laidalla kääpiöplaneetta Pluto sopii edustamaan kuoleman valtakuntaa.

Fredmanin epistolassa 52 kuvataan kuoleman sattumanvaraisuutta, kun se vei Charlottan, kaikkein eläväisimmän, Movitzin morsiamen. Runo on tyyliltään lapsellinen ja vihjaileva. Vaikka epistola on nimetty elegiaksi, liikkuva melodia ja Fredmanin liioittelu karkottavat hartauden. Kehruutyö ja lauantain tanssiaiset viittaavat siihen, että Charlotta oli köyhä ja kevytkenkäinen, ellei suorastaan työrangaistukseen määrätty prostituoitu.
Eessäin taas on Charlotta,
työ lankoineen ja potta,
vyyhdinpuu on sekä mitta.
Vaipui hän varoituksitta
luo Pluton manalaan!
  suom. Tuomas Rosberg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti