Onnettomat juhlat. Näin Bellman kuvaa tilannetta epistolassa 58, jossa lasit ovat tyhjiä ja tiskin takaa löytyy Kilbergin ruumis. Oikea Jonas Kihlberg oli tukholmalainen leipuri, joka oli menettänyt koko omaisuutensa tulipalossa. Sen jälkeen hän ryyppäsi kaduilla ja myi henkensä pitimiksi pikkuleipiä. Lukemattomia kertoja häntä syytettiin huijauksesta ja irtolaisuudesta. Hän joi ja näki nälkää, ilmeili ihmisille ja ahdisteli naisia. Kihlberg kuoli ”slaagiin” 1775. Bellmanin kuulijat tunsivat tarinan. Bellmanin laulut, joissa Kilberg esiintyy, ovat kosteita. Onko juomalaulu iloinen laulu? Kilbergin kuoleman Bellman kuvasi pois pääsemisenä. Kuulijat ymmärsivät alkoholistin surkeuden.

Tuolla jo vuottaa Kharonin lautta, lasin jätän puolilleen.
Tuonelan virran kuohujen kautta lopun saa jo huolilleen.
Maailma saa jäädä metakoimaan, tulkoon vaikka kieltolaki voimaan,
enkelkuoroon Kilberg pääsi soimaan, klingeli klingeli klingeli plang!
   suom. Liisa Ryömä 

Sieniä