Bellmanin henkilökohtaisimpia runoja ovat muistoruno ja kehtolaulu, jotka hän kirjoitti lapsilleen. ”Kehtolaulu kirjoittajan nuorimmalle pojalle Charlesille 8. elokuuta 1787” on suomennettu pariinkin kertaan. Kapakkarunoilija ei nyt ole äänessä.

2.
Oli poika pienoinen,
tuo raikas ruusuhuuli.
Pellon laidas’ poikanen
hän lammen loiskeen kuuli.
Tyyneen kalvoon katselee,
kas, kun kasvon tuntenee,
peilin pyyhkii tuuli.
4.
Tuutii, tuutii lapseni.
Oot aarre, annettumme.
Kun taas aamu alkaisi,
niin ponin piirtelemme.
Korttitalon kohotan,
kunnes kumoon puhallan.
Laulun sille teemme.
5.
Kaarle-kiltti halin suo,
jo isää suukottele.
Kultakengät kauniit tuo
nyt emo lapsoselle.
Nannaa saat ja nukkumaan,
pääsi paina uinumaan,
tyynys taputtele.
    suom. Tuomas Rosberg

Saman kansanmelodian toisinto on suomalaisten tuntema kalevalainen sävel, johon kansanrunoutta voi laulaa, esim. tuutulaulussa ”Nuku, nuku nurmilintu”. Beethoven sovitti Bellmanin laulusta oman versionsa https://www.youtube.com/watch?v=HAe4jnKGZQU. Hyvää yötä!

Bellman käsitteli laulurunoudessaan elämäniloa. Kontrastin hän loi usein muistuttamalla kuolevaisuudesta antiikin runouden tavalla. Joskus taas kuvailemalla humalaisten tappelua. Aurinkoista ja leikkisää kevättä!

9.
Här är oss gott, gutår, min sköna!
Tag en våffla och melon,
drick ett glass öl med stjälkar gröna,
fyllt med muskot och citron.
Spela, vår yster! (cello)
Drick, kära syster! (cello)
Hurra! Vad båtsman och systrar i takt
dansa på våra gröna trakt.
14.
Huggen i skallen, vrid opp truten,
kasta balja och gehäng,
bryt av hans käpp, slit av syrtuten,
flaskan för hans ögon sväng
Han är densamma (cello)
som nyss anamma (cello)
slangen och pannan i Ormsaltargränd,
av sin hud oc blånad känd.
15.
Inom vår krog, vet, glädjen andas
och vid krogdörrn död och mord.
Vet, med ditt blod skall finkel blandas
och din skål bli sagt vid bord...
    Fredmans epistel n:o 53